Tanssin käyttäminen hengellisessä työssä pohjautuu kristilliseen ihmiskuvaan. Tanssi tekee hyvää sielulle ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Se on yksi kanava, jonka kautta voidaan kokea pyhyyttä, yhteyttä ja Jumalan hoitoa.
Sielunhoito ja tanssi ovat käsitepari, joita emme ole tottuneet liittämään yhteen. Tanssi ja liike ovat ilmaisun osa-alueita, jotka eivät juurikaan ole olleet käytössä seurakunnan toiminnassa tai sielunhoidossa. Vuosia sitten eräs henkilö totesi israelilaisten kansantanssien tauolla, että tanssi tekee hyvää sielulle. Siinä on kiteytettynä jotain merkityksellistä, jonka olen itse kokenut. Tuo ajatus on jäänyt mieleeni ja olen huomannut, että moni on kokenut samalla tavalla.
Tanssi Raamatussa
Tanssin käyttäminen hengellisessä työssä pohjautuu kristilliseen ihmiskuvaan. Kristillisen ihmiskuvan mukaan ihminen on Jumalan luoma elävä sielu, hengen ja ruumiin erottamaton ykseys, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmisyys toteutuu ruumiillisuuden, sosiaalisuuden, henkisyyden ja hengellisyyden ulottuvuuksilla. Ne eivät ole erillisiä asioita vaan samanaikaisia näkökulmia ihmisenä olemiseen. Kristillisestä ihmiskäsityksestä, ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta, nousee erilaisten ilmaisutapojen, siis myös tanssin, tärkeys ja merkitys.
Raamatun uuden hakusanakirjan mukaan sana tanssi mainitaan Uudessa testamentissa 6 kertaa ja Vanhassa testamentissa 17 kertaa.* Vanhan testamentin hepreankielinen tanssisanasto on rikasta ja kuvailevaa. Tanssia tarkoittavia tai siihen viittaavia termejä on 6–11 riippuen siitä, miten termi päädytään asiayhteydessä määrittelemään. Vanhan testamentin ihmiset tanssivat ilon ja kiitollisuuden ilmaisemiseksi. Juhlissa tanssiminen oli yleinen ja hyväksytty osa juhlallisuuksia. Erityisesti esiin nousevat naisten esittämät voitontanssit sotasankareiden palatessa taistelusta kotiin sekä tanssiminen kulkueissa. Tanssiminen Vanhassa testamentissa kuuluu lähes poikkeuksetta uskonnolliseen viitekehykseen. Se on sekä fyysinen että hengellinen ilon, riemun ja kiitollisuuden ilmaisu. **
Tanssin merkitys ryhmässä
Viimeisen vuoden aikana olen kokeillut tanssin käyttöä työssä ja opettanut israelilaisia kansantansseja seurakunnassa erilaisissa tilanteissa ja kysellyt kokemuksia. Usein tanssin koettiin tuottavan iloa ja riemua. Tanssi koettiin rentoutumisena, uuden oppimisena ja kokemisena. Samalla saattoi löytyä omasta itsestä jotakin uutta, kun uskalsi heittäytyä mukaan. Askeleissa sekoaminen ei haitannut, sillä se aiheutti hersyvän naurun. Virheistäkin osattiin ottaa ilo irti. Tanssilla nimenomaan seurakunnan tilaisuudessa oli oma myönteinen merkityksensä. Musiikin ja liikkeen kautta voi ilmaista myös kunnioitusta ja kiitollisuutta Jumalalle ja se voi olla yksi tapa harjoittaa hartautta.
Joku oli kokenut tanssin rankkana oman fyysisen vaivan vuoksi. Toiselle tanssi ei tuntunut yhtään omalta ilmaisun muodolta. Silti taas toinen, jolle tanssi on ollut lähinnä ahdistava asia, oli kokenut yhteisen tanssihetken hyvänä kokemuksena, johon liittyi huumoria ja yhdessä tekemisen iloa. Musiikin vaikutus tanssissa on merkittävä. Se oli koettu iloisena, keveänä ja koskettavana. Yhteenkuuluvuuden tunne, helppo tapa tutustua ja tulla lähelle toista ihmistä voi olla hoitava kokemus. Tanssi oli koettu matalakynnyksisenä keinona luoda yhteyttä tuntemattomien välille ja saada arkeen iloa liikunnasta ja musiikista. Tanssi voi olla tapa, joka tuo uusia, eri-ikäisiä ihmisiä seurakuntayhteyden piiriin, jossa hengellinen ulottuvuus liittyy luontevasti yhdessäoloon.
Tanssi hengellisenä kokemuksena
Tanssi, musiikki ja liike yhdessä, on moniulotteinen ilmaisukeino. Se on tapa ilmaista itseään ilman sanoja. Tanssi voi olla monenlaisten tunteiden ilmaisutapa, yhtä hyvin ilon ja riemun kuin surun tai ahdistuksenkin. Tanssiessa huono mieliala voi muuttua hyväksi, apeus iloksi. Tanssissa on myös sosiaalinen ulottuvuus, mikä esim. piiritansseissa tulee erityisen hyvin esiin: tanssitaan käsi kädessä samassa piirissä, erilaisina, mutta tasa-arvoisina yksilöinä.
Tanssi tekee hyvää sielulle. Tanssi voi auttaa omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamisessa ja ilmaisemisessa. Pidemmälle vietynä tanssilla voi olla mahdollisuuksia toimia syvemminkin ihmisen tunteiden tunnistamisessa ja purkamisessa, kuten tanssiterapiassa. Sellaisille ihmisille, jotka kokevat tanssin omaksi ilmaisukeinokseen, voi varsinkin pitempiaikainen mahdollisuus ilmaista itseään tanssin keinoin olla hyvinkin merkityksellinen.
Eräs pitkään israelilaisia kansantansseja opettanut henkilö kertoi, että hän on vuosien varrella havainnut monessa ihmisessä tapahtuneen suuren muutoksen. Alun arkuuden, epävarmuuden ja sisäänpäin kääntyneisyyden jälkeen ryhti on suoristunut, on löytynyt oman arvon tuntoa, ilmaisun vapautta sekä tanssin iloa ja riemua. Sisäisesti ihmisessä on tapahtunut jotain merkittävää.
Tanssiessa voi tilanteesta riippuen kommunikoida itselle, toisille ihmisille ja Jumalalle. Tanssi voi olla myös hyvin hengellinen kokemus. Se voi olla tapa harjoittaa hartautta, rukoilla tai kiittää ja ylistää Jumalaa. Tanssi on yksi kanava, jolla ihminen voi tulla kosketetuksi ja jonka kautta voidaan kokea pyhyyttä, yhteyttä ja Jumalan hoitoa.
Se on yksi tapa, jolla ihminen voi rukoilla, iloita, kiittää ja ylistää Jumalaa:
”Ylistäkää häntä tanssien ja rumpua lyöden.”
Ps. 150:4.
– HEINI SYRJÄ
* Toivanen Aarne, Soinila Sauli
Raamatun uusi hakusanakirja,
1. Osa Vanha testamentti, 1993,
2. Osa Uusi Testamentti, 1992
** Hyvönen Sanna: Tanssi Vanhassa testamentissa, Pro Gradu, Vanhan testamentin eksegetiikka, syyskuu, 2001
Lähde: Diakonia 2/06, s. 42-43
*****
Israelilainen tanssi 